Kuntien terveystoimen henkilöstöä arvostellaan toisinaan haluttomaksi hoitaa päihdeongelmaisia asiakkaita. Heidän asenteitaan moititaan negatiivisiksi ja ammattitaitoa puutteelliseksi. Harvoin kuitenkaan pysähdytään kuuntelemaan asenteiden syitä.
Onko kyseessä ennakkoluuloisuus vai pelottavat kokemukset ja riittämättömyyden tunne? Taustalla saattaa olla pettymyksiä, kun asiakas/potilas ei olekaan ollut yhteystyöhalukas kaikista henkilökunnan ponnisteluista huolimatta. Mini-interventio ei tule ensimmäisenä mieleen, jos rauhattoman asiakkaan ainoa toive on saada vahvoja särkylääkkeitä pahaan oloonsa.
Taustalla saattaa olla myös pelkoa. Viimeisen päihdetapauslaskennan mukaan joka sadas asiakas käyttäytyi laskentavuorokauden aikana väkivaltaisesti tai uhkaavasti. Heistä joka kahdeksas oli tehnyt niin joskus ennenkin samaisessa paikassa.
Edellisessä työpaikassani Poliisiammattikorkeakoulussa tein tutkimusta huumeiden käyttäjien tekemistä rikoksista. Anonyymiin päihdetapauskyselyyn vastaaminen on ilmiselvästi helpompaa kuin rikosilmoituksen teko, sillä poliisin rikosilmoitusjärjestelmästä ei tullut vastaan hoitohenkilökuntaan kohdistuvia pahoinpitelyjä. Hoitopaikoissa tapahtui kuitenkin rikoksiksi luokiteltavia tapauksia, kuten petoksia ja näpistyksiä.
Rikospaikkana lääkäriasema
Joissain tapauksissa lääkärit olivat ottaneet poliisiin yhteyttä asiakkaiden kiristäessä tai uhkaillessa heitä kirjoittamaan reseptin suurille lääkemäärille tai erittäin vahvoille lääkkeille. Lääkärin vastaanotolla asioitiin väärennetyillä henkilöllisyyspapereilla, ja jätettiin lasku maksamatta. Huumeiden käyttäjät näpistivät lääkäreiltä tyhjiä reseptipohjia ja leimasimia. Huumaaviksi luokiteltavia lääkkeitä hankittiin apteekeista väärennetyillä resepteillä ja toisinaan jopa ilmaiseksi väärennettyjen maksusitoumusten avulla. Asiakkaat murtautuivat hoitopaikan lääkevarastoon ja anastivat sieltä lääkkeitä. Poliisin tietoon tulleet tapaukset olivat yksittäisiä, mutta harmillisia.
Hoitosuhteen tai -jatkumon rakentaminen on mahdotonta, jos väärällä nimellä esiintyvä asiakas vaatii vääriä lääkkeitä vaivaansa, johon hän ei tosiasiassa halua edes saada apua. Lääkkeitä ei edes välttämättä käytetä itse, vaan ne myydään katukaupassa tai vaihdetaan huumeisiin. Eikä niillä välttämättä edes yritetä lääkitä pahaa oloa, vaan voimistaa huumausaineiden tehoa. Erityisesti Subutexia käytettäessä toleranssi nousee nopeasti ja päihtymyksen saavuttamiseksi on käytettävä muita lääkkeitä buustereina.
Nimwp - Not in my working place!
On ymmärrettävää, että kunnissa toivotaan päihdeongelmaisten pysyvän päihdehuollon erityispalveluiden piirissä eikä siirtyvän yhä enemmän perusterveydenhuollon vastuulle. Päihdehuollossa on ammattitaitoa ja kokemusta tällaisesta pelistä. Heidän nahkansa on paksu eivätkä he kyynisty!
Poliisi oli keskustellut joidenkin epäiltyjen kanssa huumehoidosta, mutta rikosilmoitusten merkinnät epäiltyjen hoitohalukkuudesta ja aikaisemmista hoidoista olivat varsin negatiivissävyisiä: huumeiden käyttäjät olivat keskeyttäneet hoidon koettuaan lääkityksen riittämättömäksi tai heidät oli uloskirjoitettu oheiskäytön tai näpistysten vuoksi. Päihdehuollon ammattilaisetkin myöntävät motivoinnin olevan vaikeaa ja vievän paljon aikaa. Vaikeutena on löytää asiakkaille hoitopaikka ja sen jälkeen saada heidät pysymään siellä koko hoitojakson ajan.
Hoitohaluttomat ja alitajunta
Kävin myös haastattelemassa huumeita käyttäneitä ja rankan rikostaustan omaavia helsinkiläisiä miehiä, jotka olivat sillä hetkellä huumehoidossa tai vankilan päihteettömällä osastolla. Kaikki haastateltavat olivat käyttäneet aineita useita vuosia, mutta kuntoutushoidosta heillä ei ollut paljon kokemuksia. He kertoivat hoitomotivaation puuttuvan, koska he eivät tunteneet tarvitsevansa hoitoa: "Käytin sen kaman, minkä olin ajatellut ja vasta sitten hakeuduin hoidon piiriin."
Jotkut olivat vieroittaneet itse itsensä amfetamiinista tai heroiinista ja hakeneensa apua pelkästään yliannostustapauksissa tai muiden käytöstä aiheutuneiden sairauksien hoitoon. Jotkut kertoivat käyneensä katkaisuhoidossa pelkästään sen takia, että saivat fyysisen kuntonsa kohenemaan, miellyttääkseen läheisiään tai sen takia, että huumeita ei ollut saatavilla. Moni sanoi olevansa hoidossa ensimmäistä kertaa oman itsensä vuoksi.
Haastateltavat antoivat hyvää palautetta palvelujärjestelmälle: hoitoon pääseminen ja maksusitoumuksen hankkiminen ei ole vaikeaa ja hoitopaikkoja on riittävästi. Aktiivikäyttövuosinaan he tiesivät, että tehokasta apua on tarjolla, kunhan he itse motivoituvat ottamaan apua vastaan. Puskaradio välittää tietoa niin lääkkeitä auliisti määräävistä lääkäreistä kuin uusista hoitopaikoista ja myönteisistä hoitokokemuksista.
Hiljaa, hiljaa motivaatio kajahtaa
Lääkkeiden väärinkäyttö ja motivoinnin hankaluus on tunnistettu eräiksi päihdetyön ongelmiksi. Mitä tehdä, kun asiakas/potilas ei halua parantua? Miten reagoida, kun hän haluaa lääkitä itseään päihtymykseen saakka? Henkilöstön työhyvinvoinnin takaamiseksi on huolehdittava työturvallisuudesta ja työnohjauksesta. Näillä ulkoisilla mekanismeilla estetään vaaratilanteita ja psyykkistä kuormitusta mahdollisesti tapahtuneiden uhkatilanteiden jälkeen. Koulutuksella saadaan välineitä hankalaksi koettujen asiakkaiden kohtaamiseen ja motivointiin. Aina korkea ammattitaitokaan ei riitä. Kaikessa asiakastyössä on hyvä muistaa, että teflonkuoren läpi kuuluu puhe, puheesta syntyy ajatus ja ajatuksesta nousee toiminta, ennemmin tai myöhemmin. Näin huumeiden käyttäjät ainakin minulle kertoivat.
Tuula Kekki
suunnittelija
Päihdetyö-ryhmä, Stakes
Tutustu myös:
Tämä potilas kuuluu meille. Sairaanhoitaja tekee mielenterveys- ja päihdehoitotyötä. Artikkelikokoelmassa mielenterveys- ja päihdeongelmilla oireileva ihminen kohdataan hoitotyön näkökulmasta. Monimuotoiset haasteet ovat ratkaistavissa, kun ammatilliset asenteet sekä tieto ja kohtaamisen taito yhdistyvät arjen hoitotyössä. Kirja tarjoaa pohdittavaa yhtä lailla opiskelijalle kuin jo ammatissa pitkään toimineelle työntekijälle. Kirja on ilmestynyt 15.10.2008. Tilauslomake Sairaanhoitojaliiton sivuilla